En ole vieläkään oivaltanut yhtä juttua Venäjällä: minkä takia niin monet paikat yritetään viimeiseen asti pitää piilossa?
Harvassa ovat ensinnäkin ne risteykset, joissa olisi kadunnimi merkitty joka suuntaan. Kuikuilla pitää, ja parhaimmillaan vähän aikaa kävellä ja haeskella. Nimikyltin muoto ja väri vaihtelevat, eivätkä ne ole läheskään aina samassa paikassa ja samalla korkeudella. Välillä ymmärrän, ettei historiallisesti arvokkaan rakennuksen kylkeä ole haluttu tärvellä, mutta enimmäkseen kylttien puute lienee toimimattoman systeemin seurausta. Voihan tämä olla myös valinta. Ehkä kenenkään ei haluta tietävän katujen nimiä.
Kun saavuimme Pietariin, meillä oli summittainen tieto hostellin osoitteesta. GPS ja Google Maps kertoivat oikean kohdan, mutta osoitteen mukaisessa talossa ei näkynyt mitään merkkejä hostellista. Vasta tarkempi syynäys tuotti tulosta. Eräässä ovessa oli pieni lappu: Hello Hostelin asiakkaat, tämä ovi on kiinni G20-kokouksen takia, kiertäkää takaovelle, osoite se ja se, ovikoodi.
Samana päivänä etsimme Teplo-nimistä ravintolaa. Osoitteen mukaiseen kohtaan päästyämme jouduimme jälleen tovin metsästämään pientä kylttiä, joka vinkkasi sisäpihalle. Kerrassaan ihastuttava paikka, mutta sinne päästäkseen paikan olemassaolo piti todellakin tietää.
Seuraavana iltana etsimme erästä tiettyä baaria. Pari kertaa kävelimme oikean kohdan ohi, lopulta uskaltauduimme porttikongiin. Sisäpihan hämyssä tutkimme jokaista hiljaista ovea, kunnes erään oven pielestä löytyi käyntikortin kokoinen lappu. Baari oli kolmannessa kerroksessa. Upea paikka, hyvä ettei jäänyt näkemättä.
Ollessani yksin liikkeellä etsin Kunstkamera-nimistä museota. Tiesin kartan perusteella olevani hyvin lähellä. Mitään kylttiä en nähnyt, joten edellisistä kokemuksista "viisastuneena" kiersin varmuuden vuoksi koko korttelin. Ei mitään. Uusi kierros.
Hetkinen, tuossa metallisessa muistolaatassahan lukee "Kunstkamera". Tämä on siis oikea talo. Tai ainakin kortteli. Mikäs lappu tuossa raskaassa rautaovessa on? Ahaa, sisäänkäynti on 150 metriä vasemmalle. Eli suunnilleen tässä. Ei mitään. Tuolla on taas jokin tiedonanto. Ahaa, sisäänkäynti löytyy kun käännyn ensimmäisestä mahdollisesta paikasta oikealle.
Olin ollut jäljillä, kun lähdin kiertämään korttelia, sillä juuri sinne ohje minut jälleen vei. No, ainoa mikä voisi olla minkäänlainen sisäänkäynti on tuo mikä näyttää pienen kuppilan ovelta pienine ovikatoksineen. Ja onhan siinä näköjään joku myymässä jotain rihkamaakin.
Mutta voiko yksi Pietarin mielenkiintoisimmiksi mainituista nähtävyyksistä, monikerroksinen, arvokas kulttuuriantropologinen museo, todella olla tuon oven takana? Miksi ei ole mitään isompaa kylttiä? Miksi missään ei ole mitään selvää viittaa?
No kyllä. Oli kyltti. Pieni kyltti aivan oven vieressä, noin olkapään korkeudella. Hyvä ajoitus, viiden minuutin päästä olisin jo ehkä luovuttanut.
Moskovassa ensimmäistä hostelliamme etsiessämme löysimme vaivatta oikean kadun ja porttikongin, mutta sisäpihalla olimme taas kerran äimänä. Mikä lappu tuo on? Ei, ei voi liittyä mihinkään. No tuolla lukee seinällä "Hostel" kyrillisillä kirjaimilla! Ei, ovessa ei mainita mitään Galinasta. Kysymme parilta tytöltä, eivät tiedä. Kierrämme pihan uudelleen, tutkimme joka oven. Lopulta Anssi äkkää ovikellonnapin alapuolelta juhlapostimerkin kokoisen paperinpalan: "Galina".
Chicago Hostel ei ole mainonnassaan juurikaan tehokkaampi. Porttikongissa on kyllä A4-kokoinen kyltti, mutta pihan puolella menee hetki ennen kuin tajuaa että vihreäksi maalatussa metalliaidassa on itse asiassa ovi. Epäuskoinen vilkaisu talon kyljessä olevasta avoimesta ovesta. Käytävä, jonka tukkii lähes kokonaan ylösalaisin käännetty polkupyörä. Mennään nyt kuitenkin. Vielä kaksi ovea. Bingo? Ei, ei bingo, vaan Chicago Hostel. Mutta ei olisi heti arvannut.
Ehkä hostellien on hyvä olla suht huomaamattomia. Niillä ei ole aseistettuja vartijoita suurten hotellien ja monien pienten markettien tapaan. Henkilökunta koostuu lähinnä muutamasta aktiivisesta nuoresta. Jos jokin hämäräjengi saisi päähänsä tulla pitämään kekkerit, ei sitä varmaan juuri mikään tai kukaan estäisi.
Mutta että Kunstkamera?
Venäjä on sinnikkäille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti