Moskovassa tuli nähtyä kaksi eri asuinpaikkaa. Ensimmäiset kaksi yötä vietin, kera Kaisan ja Anssin, hurmaavan Galina-rouvan asunnossa, jonka kahta huonetta hän piti vuokralla hostellityylisesti. Neuvostoaikainen huoneisto oli kodikas, vaikka suomalainen, standardeista kiinni pitävä kiinteistövälittäjä olisikin ehkä juossut sieltä pois kauhusta kirkuen.
Kapeat portaat neljänteen kerrokseen, silitykset ja rapsutukset Galinan huostaan ottamille viidelle kulkukissalle ja sisään himmeästi valaistuun eteiseen. Pikku käytävä keittiöön, sen varrella koppi jossa oli vain vessanpytty ja toinen koppi jossa oli vain amme. Ainoa lavuaari, kaunis lähinnä kaurismäkeläisen estetiikan mukaisesti, oli keittiössä. Huoneessamme oli yksi kerrossänky, kolme muuta sänkyä, kolme kaappia, kirjoituspöytä ja ruokapöytä. Kumma kyllä, siellä mahtui liikkumaan ihan ongelmitta.
Juuri tuossa huoneessa asui jo kymmenettä vuotta vuokralla Andrei, buddhalaista meditaatiota ja englannin kieltä opettava nuorimies. Vaatinee hitusen zeniläistä mielenlaatua että kykenee tuollaiseen elämään. Miettikääpä omalle kohdallenne: jaat jatkuvasti huoneesi 1—4 ihmisen kanssa, luotat etteivät he kajoa tavaroihisi, toivot etteivät he kuorsaa tai haise aivan karmean pahalle... ja monena aamuna heräät ja toteat että huoneessa ei ole samat ihmiset kuin eilen nukahtaessasi.
Kun kirjauduimme sisään, taimmaisessa nurkassa nukkui hyvin uupunut Yuka, joka oli tullut yhtä soittoa neljä vuorokautta junalla Irkutskista. Jo aiemmin mainitsemani japanilainen maailmanmatkaaja oli aloittanut kiertueensa puoli vuotta sitten Kaakkois-Aasiasta. Monivaiheisella matkallaan hän oli muun muassa eksynyt kerran totaalisesti Kiinassa, törmännyt viisumiongelmiin Mongolian rajalla, ottanut siksi vauhtia kotimaastaan ja mennyt lautalla Etelä-Koreaan ja sieltä Venäjälle. Juttelin hänen kanssaan Moskovassa monena päivänä, ja juttua riitti. Pienenä harmina hän hukkasi luottokorttinsa, mutta sai mitätöityä sen ennen kuin kukaan oli ehtinyt tyhjentää tiliä. Yuka jatkoi Pietarin ja Tallinnan kautta Suomeen, tarkoituksenaan päästä Islantiin ja Grönlantiin saakka. Ei mikään arka tapaus tämä.
Galinan hostellin nuorin ja hurmaavin asukas oli Julja-niminen punapää. Kovaääninen ja puhelias, juuri sellaista tyyppiä johon rakastuu ensi silmäyksellä. Julja yritti kaiken aikaa saada meistä juttuseuraa. Harmittaa kun ei ollut kielitaitoa, keskusteluista olisi voinut saada irti vaikka mitä. Henkilökohtaisesti en olisi pahastunut vaikka olisin saanut Juljasta yöksi petikaverin, mutta Kaisan allergian takia yritimme pitää ovea kiinni. Galina pahoitteli, ettei pentu ollut vielä ihan oppinut tavoille.
Koska Galinalla oli muita varauksia, siirryimme muihin paikkoihin asustamaan. Tiemme erkanivat. Minä muutin vain sata metriä Chicago Hostel -nimiseen virkeään matkaajamajapaikkaan.
Vasta pari vuotta sitten ovensa avannut Chicago oli iso, puhdas ja kaikin puolin toimiva. Dormihuone oli melko rauhallinen, huopamatolla päällystetty betonilattia ei narissut yrityksistä huolimatta. Kylpyhuoneistakaan en keksi moitteen sijaa. Jos paikasta jotain huonoa pitäisi sanoa, niin kovin kuiva se ei sateella ollut. Pohjakerroksessa tuntui koko ajan pysyttelevän tietty viileä nihkeys, eikä ulkovaatteet missään vaiheessa päässeet kuivumaan. Saamani flunssa oli varmaankin lähes yhtä paljon seurausta sisä- kuin ulkoilmasta. Toki tiedän, että pöpö ei tule kylmästä ja märästä, mutta ne altistavat kehoa. Ja Chicagossa pärski yksi jos toinenkin asukas.
Chicago oli enemmän nuorten suosiossa. Siellä tuli juteltua pieniä pätkiä yhden jos toisenkin asukkaan kanssa. Ja paikan sympaattisin työntekijä, nuori mies jonka nimeä en tainnut missään vaiheessa kuulla, laittoi yhtenä aamuna vohveleita. Kommentoin tätä vain sanalla, joka kukaties ennustaa jotain matkani loppuvaiheen reitistä: Nam!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti