Pari huikeaa hämmennyksen hetkeä on tullut koettua. Ne pitää ehkä opetuksen nimissä muillekin jakaa.
Kun lähdin Moskovasta kohti Nižny Novgorodia, yritin luonnollisesti olla tarkka. Olin juna-asemalla hyvissä ajoin ja selvitin heti oikean laiturin. Menin paikalle noin varttia ennen.
Seisoksin laiturilla numero yksi lippu ja passi valmiina. Sähköisessä taulussa luki Nižny Novgorod, laituri yksi ja 14.15. Kello oli 14.03, ja laiturille alkoi pikkuhiljaa kertyä väkeä.
Odottaessani katselin ympärilleni. Kauempana katoksessa roikkui kyltti: laituri 11. Mitä ihmettä? Olinko sittenkin väärällä laiturilla? Ei, yläpuolellani luki laituri 1, samoin useassa muussa kyltissä lähelläni. Tämä oli ykkönen, kaikki viitat olivat osoittaneet tänne. Ehkä, jostakin käsittämättömästä syystä, sama raide oli sekä 1 että 11.
Laiturilla 11, turvatarkastuskopin toisella puolella, odotteli juna. Se oli sen verran kaukana etten nähnyt etuikkunan tekstiä. Ajattelin, että senhän täytyy ihan kohta lähteä, väistää minun junaani. Uteliaisuuttani menin katsomaan. Kyllä laiturilla 11 odotteli juna ja se oli menossa... Nižny Novgorodiin?
Ryntäsin juoksuun. Laiturille 11 mentiin turvatarkastuskopin kautta. Kysyin turvamieheltä: "Nižny Novgorod?" "Da, da." Kello oli 14.11. Riensin kopin läpi. Nyt näin mitä koppi oli peittänyt: kaksi raidetta, joista toinen oli 11 ja toinen 1! Ja siinähän se oli koko ajan odotellut, se minun junani.
"Vagon šest?" kysyn lähimmältä virkailijalta. Tämä viittilöi eteenpäin. Nyt huomaan vaunujen numerot ikkunoissa. Kysyn silti uudestaan toiselta virkailijalta. Tämä kehottaa elekielellä juoksemaan. Kello on 14.13. Siinä on vaunu kuusi. Virkailija katsoo lippuani ja viittaa vielä eteenpäin. Ahaa, ei tästä ovesta. Sitten tärppää. Ehdin lopulta istumaan juuri kun juna lähtee liikkeelle. Eikä se todellakaan pysähdy enää siinä kohtaa laituria missä olin kymmenen minuuttia sitä odotellut.
Tarinan opetus? Miten sen nyt muotoilisi. Jos tiedät koko olemuksellasi että olet oikeassa paikassa, saatat olla väärässä paikassa.
Nižny Novgorodissa minulla meni ennätykselliset kolme tuntia löytää hostellille. Olin kieltämättä hieman huonosti valmistautunut, koska minulla oli tiedossa vain osoite ja niiden bussien numerot joilla pääsen hostellin antaman infon mukaan "juna-aseman bussipysäkiltä hostellin lähelle". Olin ajatellut perille päästyäni nappaavani asemalta kartan. Sellaista ei löytynyt.
Kieltämättä oli aika erikoinen tunne pällistellä hiljalleen hämärtyvää, täysin tuntematonta kaupunkia, kun ei ollut mitään käsitystä mihin päin pitäisi mennä.
Pienen haeskelun jälkeen hoksasin bussipysäkin. Pitkällisen odottelun jälkeen tuli yksi niistä numeroista jotka hostellin infossa oli mainittu. Nousin kyytiin. Rahastajanainen tuli luokseni, ojensin rahan ja sain lipun. Varmuuden vuoksi sanoin kadun nimen. Nainen hämmästyi. Sitten seurasi puheen tulva, josta ymmärsin vain sanat "ei" ja "takaisin". Kun bussi pysähtyi, hän puhui edelleen lähes hengästyneenä ja viittilöi epävarmasti hymyillen poistumaan. Epäilemättä hän yritti selittää, missä oli oikea pysäkki.
Jäin kadun varteen. Onneksi vielä hahmotin, mitkä käännökset bussi oli tehnyt, ja löysin takaisin asemalle. Ehkä asemaa lähinnä ollut pysäkki ei ollut se "juna-aseman pysäkki" joka infossa mainittiin?
Tulin takaisin mutta eri puolelle katua, McDonald'sin edustalle. Ajattelin kokeilla, onko purilaispaikan ulkopuolella ilmainen wifi. Olihan siinä. Sivistystä ja tietoa, minä huokaisin. Varmistin bussien numerot netistä.
Katsoin reittiä Googlen kartasta. Kun syötin kadunnimen, Google antoi mahdollisuuden valita kahdesta vaihtoehdosta. Ensimmäisestä en ymmärtänyt mitään, koska se oli pitkä venäjänkielinen litania, mutta toinen oli lähes identtinen hakemani nimen kanssa. Täytyihän sen olla se.
Google näytti reitin, valitsin ohjelmaan ajovälineeksi bussin. Toden totta, sehän näytti mistä bussi lähtee. Matkaa pysäkille — noin kaksi metriä, eli kadun tällä puolen. Aivan niin, sama pysäkki mutta eri suuntaan.
Odottelin bussia puolisen tuntia. Yhtäkään seitsemästä numerosta ei näkynyt. Kyllästyin ja päätin kävellä. Google mainitsi kävelymatkaksi tunnin. Olin iloinen, että edes GPS toimi — löytäisin väkisinkin hostellille jossain vaiheessa.
Käveltyäni puolisentoista korttelia näin vähän matkan päässä oikealla puolellani kolme bussia. Aivan sama, mietin, ja talsin vilkaisemaan. No mutta, siinähän oli yksi etsimistäni numeroista! Kiipesin sisään ja kysyin heti rahastajalta katua. Tämä nyökkäsi, minä maksoin ja menin istumaan. Jos tämä oli "juna-aseman bussipysäkki", niin pieni lisäohjeistus ei olisi ollut pahasta. Niin kuin että "kävele juna-asemalta joen suuntaan puolitoista korttelia". En edelleenkään tiedä, mitä hostellin info tarkoitti.
Seurasin bussimatkan etenemistä GPS:n avulla. Aluksi suunta oli oikea. Ylitimme Oka-joen hurjan mittaista siltaa pitkin, kiertelimme vähitellen kohti oikeaa kohtaa. Sitten aloimme etääntyä siitä. Jonkin aikaa etäännyttyämme rahastaja ilmoitti, että minun kannattaisi jäädä tässä pois. Näytin puhelimen kartalta, että emme olleet lähelläkään. Pitkähkö selitys, josta en tajunnut mitään, mutta päätin jäädä pois.
Lähden kävelemään pimeneviä katuja ja kujia puhelin oppaanani. Noin parin kilometrin jälkeen löydän kadun ja numeron. Talo näyttää täysin pimeältä, lähes asumattomalta. Kierrän takapihalle, ei mitään. Tarkistan kaikki ovet kahteen kertaan, menen jopa sisään yhteen pimeään, hylätyn näköiseen rappukäytävään.
Lopulta laskeudun kadulta kellaritasossa olevaan baariin. Näyttää olevan paikallinen vesipiippumesta. Koreasti pukeutunut tarjoilijatar ottaa resuisen matkailijan ystävällisesti vastaan, ohjaa istumaan. Kymmenessä minuutissa, epävarman englannin ja yhden läppärin avulla saan lopulta tietää, että tämä ei ole oikea katu.
Oikea katu oli luonnollisesti se Google-kartan ensin tarjoama vaihtoehto. Se pitkä litania, josta en tajunnut mitään. Se yritti kertoa, että kyse oli kävelykadusta.
Kun viimein pääsin perille, 20 minuutin ekstrakävelyn jälkeen, tajusin että bussi tosiaankin oli pysähtynyt hyvin lähellä hostellia. Olin ollut melkein nurkan takana.
Ja tämän tarinan opetus? Kaksi hyvin samankaltaista kadunnimeä saattavat sittenkin olla eri katujen nimiä. (Duh!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti