Jekaterinburgin Hostel Center oli varsin mukava. Sitä kai ne useimmiten ovat — ei mitään luksussviittejä, ei välttämättä aina edes erityisen hyväkuntoisia, lämpimiä, kuivia tai hyväntuoksuisia, mutta jollain vaatimattomalla tavalla viihtyisiä.
Usein tämä johtuu tietysti niitä käyttävistä ihmisistä, jotka eivät odotakaan kaiken olevan just eikä melkein, joille satunnaiset lämpimän veden katkokset, hyönteisinvaasiot ja lattiannarinat ovat matkan arkea. He ovat etsimässä jotain aivan muuta kuin pehmeitä patjoja ja Ariel Ultran tuoksuisia tyynyliinoja.
Itse myönnän auliisti olevani mukavuudenhaluinen, mutta tiedän mitä milläkin budjetilla uskaltaa toivoa.
Hostel Center on, kuten kaiketi useimmat Venäjän (ja muidenkin maiden?) hostelleista, vanhassa talossa joka on nimenomaan tähän tarkoitukseen kunnostettu. Käytön jälkiä on, mutta suomalaisessakin asuntoluokituksessa pinnat olisivat lähempänä hyvää kuin tyydyttävää.
Huoneessani oli aika kylmä. Kun tulin, siellä oli 16,5 astetta. Lämpötila nousi vähitellen 19 asteeseen. Karuun sisustukseen kuului metalliset kerrossängyt, kirjoituspöytä ja hupaisa pikku televisio, jonka avaamista en ehtinyt edes suunnitella. Käytävän toiselta puolelta löytyi keittiöntapainen sekä kylpyhuone. Hanavettä en uskaltanut juoda, ja keittiössä olikin toimistomallisen vesipisteen tankki. Tankkiin oli kiinnitetty pieni pumppu, joka tosin oli rikki.
Kylpyhuoneessa vastaan tuli hulvaton, moderni suihkukaappi jonka varusteisiin kuului vesitiiviin rakenteen ohella kaksi suihkusuutinta (katto- ja käsi-), monivärisenä vilkkuva 20-lamppuinen valoshow sekä tietenkin radio. Epäkäytännöllisen suihkusta teki kuitenkin hankalin ikinä kohtaamani kylmä/kuuma -sekoitin sekä käsisuihkun hajonnut koukku. Peseytyminen oli hidasta ja kekseliäisyyttä vaativaa, ja veden lämmön asettamisessa johonkin kiehuvan ja jäätävän väliseen pisteeseen tuhrautui epäekologinen määrä vettä.
Huoneiden ovissa olevat lukot ja kahvat, vaikkakin uudet, olivat luultavasti toimineet hyvin viimeksi tehtaalla. On vaikea ymmärtää, miksi on haluttu valita näin kallis, vaikeakäyttöinen ja herkästi rikki menevä lukkomalli, kun se ei ole edes kovin turvallinen. Useimpina aamuina heräsin valtavaan rynkytykseen, kun joku yritti hätääntyneenä päästä vessasta ulos.
En tiedä, olenko pääsemässä venäläisyyden ytimeen, kun mietin että kaikki tavalliset ja jokapäiväiset pikkuasiat voivat olla ihan missä jamassa tahansa kunhan suuret ja tarpeettomat asiat näyttävät hienoilta. Mitäpä siis hyvin toimivista ovenkahvoista tai suihkuttelijan päänahan palamisesta, kun voi monivärisessä tuikkeessa kuunnella vedenkohinan läpi viikon kuumimpia hittejä.
(Henkilökunnasta lisää erillisessä merkinnässä. Ovat sen ansainneet, hyvässä ja vähän vähemmän hyvässä.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti